Seuraa meitä Facebookissamme
TKK-kesätauko sujuu tuttu tapaan jäsen-Jiin viettäessä laatuaikaa maaseudun rauhassa mökkihöperöiden ja muuta sellaista kun jäsen-K käväisi ihmettelemässä maailman menoa aavan meren tuolla puolen eli tällä kertaa Kolumbiassa, mistä muutama teemaamme sivuava havainto ihan jaettavaksi asti.
Vaikka Kolumbia ei ehkä suurelle yleisölle ole niin tunnettu baari-/juominkinmaana kuin jostain muusta Koolla alkavasta nautintoaineestaan (Kahvin tuottajanahan tämä on top-3 koko maailmassa), niin toki kunnon TKK-arvioija ei tällaista matkaa voi tehdä tutustumatta edes pintapuolisesti maan baarikulttuuriin, josta ohessa yhteenveto vanhalla kunnon Pneumant-kriteeristöllämme.
Kuten TKK-projektissamme, myös näissä arvioissa arviointiajankohdat osuvat lähinnä iltapäivään/alkuiltaan. Ei siis varsinaiseen yölämään, mikä yöpöllöille disclaimerina tiedoksi.
Asiakkaiden määrä&laatu
Baareissa, varsinkaan alkuiltoina ei hirmuisesti väkeä ole. Toisaalta harvoin ne myöskään ovat ihan tyhjinä. Viikonloppuisin meno ymmärrettävistä syistä tiivistyy.
Täällä baariasiakkaiden käytös on melko tai erittäin rauhallista. Kovaäänistä älämöloä ei juurikaan kuule eikä muutenkaan paljon naapuripöytiin huudella. Vain kerran kirjoittaja bongasi oikean kähinän. Saattoi olla jopa tyypeillä kättä pitempää matkassa,
koska yht'äkkiä kaikki muut asiakkaat juoksivat karkuun. Kirjoittaja, Kontulan, Liipolan ja Varissuon TKK-veteraanina, ei moisen antanut häiritä elämäänsä ja pian tuo häslinki rauhoittuikin. Huomioitavaa oli kuinka pitkään ja isolla joukolla pukarien välistä rauhaa
hierottiin tuosta eteenpäin.
Paikkojen sisustus, siisteys ml veeseet
Ovat varsin siistejä. Vessat erityisesti. Se, että lähes kaikki paikat ovat täällä ns "semi-open-air" eli terassin ja sisätilojen ero on häilyvä, tekee sen, että erilaista häiritsevää roskaa välillä tulee kaduilta baarin tiloihin.
Sisustus on sitten toinen juttu. Hyvin toinen. Juurikaan mitään, mitä Suomessa laskisimme sisustuselementeiksi, ei täällä baareissa ole ja ns teemabaarit loistavat kokonaan poissaolollaan.
Juomavalikoma
Olutvalikoima on useimmiten pelkästään kotoperäistä bulkkikaljaa. Jossain paremmissa paikoissa saattaa löytää myös ulkomaista bulkkikaljaa (Heineken, Sol).
Pääkaupungista löytyy satunnaisia paikkoja, jotka myyvät "artesanal cervezas" mutta nämä eivät kovin yleisiä ole ja Bogotan ulkopuolella ne ovat lähes tuntemattomia.
Oluen hinnoissa on muuten iso haitari. Sama Aguila, jonka pikkupaikkakunnan pikkubaarista saa 40 sentillä, saattaa Bogotan paremmilla alueilla maksaa 2,5€.
Aika huikea hintaero noin suomalaisiin baareihin verraten, mutta täällä oletettavasti veron osuus onkin aika marginaalinen.
Varustelu
Baareissa ei ole juuri mitään. Paitsi musiikkia, joka soi kovaa tai liian kovaa. Bilistä löytyy joskus, mutta yleensä silloin on kyse spesiaaleista bilispaareista, joista toki oluttakin saa.
Karaåkeakin näkee joskus mainoskylteissä, mutta paikan päällä siitä ei ole mitään havaintoa.
Palvelu
Oluen saa, kun pyytää. Olettaen, että kyyppari on maisemissa. Useasti ne nimittäin istuskelevat milloin missäkin pöydässä jutustelemassa kavereittensa kanssa. Eleetöntä touhua, mihin toki vaikuttaa sekin, että yhteinen kieli on rajallinen.
Vastakkaisen sukupuolen edustus
Sinkkugringoille maa ei olisi mitenkään palkitseva tai olisi ainakin haasteellinen. Naiset kyllä käyvät baareissa siinä missä miehetkin mutta juuri koskaan eivät keskenään vaan aina miesseurassa. Lisäksi kun kaikkien paikallisten kielitaito on mitä on niin tästä teemasta enemmän kiinnostuneille pieni Espanjan tehokurssi olisi vähintään suositeltava.
Tämmöistä Kolumbiassa. Mikään kaljakuppilaklassikkomaa tämä ei ole ja tuskinpa tänne moni niiden takia matkustaakaan, mutta sitten jos Salsa sun muut lattarirytmit ovat se omempi juttu, niin tilanne muuttunee,
