tiistai 23. tammikuuta 2018

Maltaista Marokkoa

Tutustu myös Facebookiimme

Tunnelmia välimeren toiselta laidalta TKK-arvioijan silmin.


Kuten selväksi on käynyt, on matkamme kohtia tuhatta arvioitua suomalaista juottolaa tauolla kirjoittajan viettäessä sapattipuolivuosikastaan eteläisellä naapurimantereella.
Jotta jotain blogin täytettäkin tulisi varsinaisia uusia arvioita odotellessa, niin tässä muutama tunnelmapala pubikulttuurista näillä kulmin.

Marokossa niin sanotut oluenlipityspaikat voidaan jakaa kahdeen kategoriaan:
1) Isojen turistihotellien yhteydessä olevat baarit
2) Paikallisten oman pikkubaarit

Noista ensimmäiset eivät ole näin paatuneen suomalaisen baarinkävijän kannalta kovinkaan mielenkiintoisia. 
Mielikuvat James Bondista tai vastaavista pukuhäiskistä hienostohotellien tai Rickin kahvilan kuuluisina julkkisjuopottelijoina ovat vain elokuvaa ja tämän päivän hotellibaarit ovat menoltaan jotain rauhallisten ja puolikuolleiden välimaastosta noin keskimäärin.

Onneksi on tuo toinen kategoria. Näitten paikallisten baarien suurin vaikeus on niitten löytäminen. Yleensä ne ovat kovin piilossa sivukaduilla ja jos näitten sijaintia kehtaa kulkija kysyä, niin vastaaja ei varmasti kehtaa vastata, vaikka todennäköisesti tietääkin.
Pari, kolme kaupunkia tuo kuitenkin virkistävän poikkeuksen eli sekä Tangerissa, Agadirissä että Casablancassa Gmapsin avulla löytää hyvän setin erilaisia paikkoja, joista kirjoittaja tutustui kaikkiaan viiteen kohteeseen. Seuraavassa näitten yhteenvetoarviontia omaa Pneumant-kriteeristöämme vasten.


Asikkaiden määrä&laatu

Paikat ovat keskimäärin melko tai hyvin täynnä. Ilmeisesti näitä paikkoja on loppupeleissä sen verta vähän, että tarjonta ei riitä kattamaan vihreän uskonnon tiukan moraalikontrollin näännyttämiä janoisia kansalaisia. 

Asiakkaiden käytös on aika samaa kuin suomessakin noin 5-8 oluen jälkeen poikkeuksena se, että ainakaan kirjoittaja ole nähnyt yhtään tapausta, jossa kenelläkään olisi lähtenyt homma ns lapasesta vaan kaikki käyttäytyävät asiallisesti ja paikan ainoa ulkomaalainenkin saa aina hyväksyviä nyökkäyksiä.


Paikkojen sisustus, siisteys sisältäen vessat 

Eivät ole siistejä - eivät todellakaan. Ensinnäkin näissä saa aivan vapaasti tupakoida mikä näkyy ja tuoksuu sekä sisustuksessa että omissa vaatteissa käynnin jälkeen eikä muutoinkaan paikallisten siisteyskäytös/-käsitys ihan vastaan meidän standardeja. Jos roskia on, ne heitetään johonkin; siinä voi olla  roskakori tai sitten ei...yleensä ei ole. 

Tuohon nähden vessat ovat yllättävänkin siistejä...useimmat saisivat meiltä ehkä arvosanan kaksi. Vessataide ei ole täällä kovin kehittynyttä.

Sisustuksesta ei oikein voi yhdenkään näkemäni paikan kohdalla puhua, jos siksi ei lasketa erilaisia ja erivärisiä värivaloja. Teemabaarit ovat täysin tuntematon käsite tässä maassa.


Juomavalikoma&Varustelu

Peliautomaatteja ei ole, mikä ei liene yllätys; sen sijaan livemuusiikkia ainakin viikonloppuisin tuntuu monesti löytyvän.
Olutta on tasan neljää lajia; lisenssillä tehtyä Heinekeniä, paikallista Flag:iä kahta muotoa sekä Storkia. Näistä Haikarakalja on sekä 
halvinta että kirjoittajan makuun parasta. Hinta tuolle ei päätä huimaa eli yleensä pullo kustantaa 15 dirhamia (1,3€)


Palvelu

Oluen saa, kun pyytää; joskus jopa hymyn kera. Yllättävän moni kyyppari on nainen, mutta ehkä se tietyllä tavalla pitää helpommin jöötä tässä vähän epäortodoxisessa yhteisössä. Vahva yhteisöllisyys muuten paikkojen asiakaskunnasssa paistaa tosi selkeästi.



Vastakkaisen sukupuolen edustus

Naisia näissä on asiakkaina yllättävänkin säännöllisesti, mutta yhteiskunnan realiteetit huomioiden noitten olettaisi olevan ns töissä siellä.
Tuo on vähän vaikea asia tarkistaa, kun ei sitä oikein kehtaa suoraa kysyä eikä muutenkaan kauheasti lähestyä ilman riskiä joutua hankaliin keskusteluihin.

Hymyilevät kyllä nätisti.



Vertailun vuoksi kirjoittaja tyyppasi yhden baarin myös Espanjalle kuuluvassa Ceutassa. 

Veljesten paikka olikin mainio mesta kahdella asiakkaalla ja kovaäänisellä baariemännällä.

Pitkät mielenkiintoiset keskustelut tuhdimman kaverin kanssa tuli käytyä. Ja vielä mielenkiintoisempia ne olisivat olleet, jos olisi ollut yhteinen kieli  - kirjoittajan espanjan taito kun ei ole kovin kummoinen, mutta silti paljon parempi kuin noitten englannin kielen taito


Näin Marokossa - uusien maitten myötä myös ehkä uusia arviointeja seuraa. Ei kuitenkaan seuraavassa kohteessa, koska Mauritanoa on maana täysin kuiva. Terveiset siis Maurille, että jotain tarttis tehdä!