Karaokelaulajan vapaapäivä – onko järkee vai ei?

Karaoke sopii myös nuoremmille eläkeläisille ;-)

Vapaapäiviä näillä kulttuurikierroksillamme karaokeharrasteesta on yhä useammin ja useammin ainakin näin arkipäiväisin, joihin kierroksemme ajoittuvat. Tutkimuskierrostemme alkuaikoina oli karaokea tarjolla lähes jokaisessa Bhaswarin baarissa (ent Penan baari J), nykyisin karaokeen törmää yhä harvemmin.

Ensitutustumiseni tähän outoon lajiin tuli  vuonna 1991 ensimmäisellä Malesian matkallani. Samassa hotellissa majaili kolmen turkulaisnuorenmiehen rytmiryhmä ja he olivat selkeästi hyvin avoimia sekä kokeilunhaluisia. Joka aamupalalla oli odotettavissa oraaliraportti siitä, mitä edellisenä iltana oli saatu aikaiseksi kylillä, milloin oli ajatettettu riksoilla kisaa ja milloin mitäkin J. Oudoin juttu oli ehdottomasti se ilta, jolloin olivat olleet laulamassa televisioon. En oikein silloin saanut heidän tarinastaan kiinni - oliko ehkä paikallinen televisioyhtiö ollut kykyjenetsintämatkalla ja nämä turkulaisurhot olivat päässeet laulaa luikauttamaan livenä. No, muutamia vuosia sen jälkeen karaoke oli jo yleistynyt ja tuli myös tämä mukava tarina uudellen jäsentyneenä mieleeni – kyse ei siis ollut paikallistv-yhtiöstä.

Tässä joitain omia kokemuksia ja fiiliksiä hyvinkin satunnaisesti esiintyvän taiteilijan näkökulmista.

Oma lauluinnostus:

Karaokefriikiksi en itseäni laske, mutta jos on sopiva paikka ja hyviä biisejä tarjolla, niin mikä ettei - kyllä lähtee! Olen joskus aikoinaan aloitellut kitaran kanssa yksinäistä laulajan uran tapailua, mutta siihen se sitten jäikin pidemmäksi aikaa. Lauluasia lämpesi uudelleen työpaikan bändin kanssa ja sitä on nyt tullut kokeiltua jo useamman vuoden ajan -  osin hieman pakostakin koska laulajia ei oikein tahdo löytyä kovin helposti. En ole katunut tätä kokeilua.

Biisivalinnoista:

Olen lähes kaikkiruokainen musiikin suhteen, joskin rock-pop tyylinen musiikki on lähinnä omaa genreä. On kuitenkin olemassa joitain klassikoita, joita en oikein mielellään halua alkaa repimään hajalle omalla tulkinnallani. Oma sovitus toki ajatuksena kiehtoo, mutta normaalisti karaokelistoilta löytyy sovituksena vain tietylle laulajalle tuunattu versio. Kappaleen sävelkorkeutta voi toki hieman säätää mutta siihen se sitten jääkin. Ongelmana usein on se, että montaakaan listalla olevista kappaleista ei ole pystynyt testilaulamaan läpi ja jos sitten jostain kumman syystä haluaakin lähteä kylmiltään kokeilemaan laulamista, niin joko biisi osuu ja uppoaa tai sitten ei. Etukäteisvalmistelulla tätäkin tuskaa saa hieman pienennettyä eikä biisin arpomiseen mene niin kauaa kun on tehnyt jo alustavasti oman listan ja mahdollisesti jo kokeillut niitä kappaleita mitä haluaa laulaa. Täältä löydät listan esityksistä

Oma ääni:

Sen verran olen vuosien varrella oppinut että laulaminen voi tehdä kipeätä paitsi yleisölle niin myös laulajalle, varsinkin jos ei ole oikein koskaan harjoitellut laulamista kunnolla ja opastettuna. Muutaman kerran tullut paha arviointivirhe kappaleen ja äänialan suhteen, mutta siitä on yleensä selvinnyt hetken häpeällä. JäsenK on ollut erinomainen tukihenkilö jakamaan näissä tilanteissa myös oman myötähäpeänsä.

Äänentoistolaitteet:

Jotta laulajan ei tarvitse repiä kaikkea ääntä keuhkoistaan ja äänihuulistaan on olemassa joukko apuvälineitä äänen kuuluvuuden vahvistamiseksi. Itse olen tässäkin asiassa ankara analogiatekniikan kannattaja ja puolestapuhuja. Mikrofoneista sen verran että Arskan, Reiskan ja Rapen jälkeen olisi mukava saada desinfioitu mikki käyttöönsä.

Jonottamisesta:

Nykyisin kun tämä hupi on selkeästi keskittynyt harvoihin ja valikoituihin paikkoihin, niin sitten sitä vuoroaan saakin jonottaa ihan kunnolla näissä suosituimmissa paikoissa. En nyt muista tilannetta, että olisi tullut hanskoja lyötyä naulaan vuoron odottelun vuoksi, mutta kyllähän se venaaminen syö sitkeämpääkin miestä rotan lailla. Varsinkin jos ja kun olemme näillä tutkimuskierroksilla ja aikataulu on jossain määrin rajallinen.

Esiintymisestä ja jännityksestä:

Esiintyminen ei ole kovin luontevaa useimmille meistä suomalaisista johtuen osin siitä, että meitä ei ole siedätetty siihen pienestä pitäen – itsekin kuuluin tähän ryhmään. Perhosia on vatsassa joka kerta kun esiintymään menee, mutta vuosien varrella jännittämisestä on tullut jossain määrin hallitumpaa ja jopa osin nauttii siitä tunteesta kun saa kappaleen mielestään esitettyä hyvin ja saa yleisöltä palautteen. Mitä enempi näitä kokemuksia on ollut sitä vähempi tälllaiset tilanteet jännittävät. Joku voisi sanoa että on samanaikaisesti kauheaa mutta ihanaa!

Harjoittelusta:

Tiedän ja tunnistan että harjoittelua tulisi tehdä, mutta kyllähän se jää kohdallani tosi vähiin. Huomaa kyllä eron kun paikalle osuu henkilöitä jotka ovat tässä lajissa erinomaisia, se on useimmiten harjoittelun tulosta. Joskus kokeillut laulamisen harjoittelua esim autossa Youtuben kautta, sieltäkin kun löytyy kohtuuhyvin eri kappaleista laulamattomia versioita. Ohikulkijoita joskus hieman huvittanut kitarisojen näkyminen.

Ei kybällä vaan yhdellätoista kuitenkin vedetään, joskus onnistuu ja joskus ei mutta tunne on tärkeää ja se on aina mukana - ja silloinhan ei ole järkee matkassa.

Yours JäsenJ